[1] Herra Jumala näytti minulle tämän näyn: oli korillinen loppukesän hedelmiä.
[2] Hän kysyi minulta: »Mitä näet, Aamos?» Minä vastasin: »Korillisen loppukesän hedelmiä.» Herra sanoi minulle: »Loppu on tullut kansalleni Israelille. Enää en kulje armahtaen sen ohitse.»
[3] Herra Jumala sanoo: – Sinä päivänä palatsin laulajattaret puhkeavat valituksiin. Paljon on ruumiita, joka paikkaan viskattuja. – Hiljaa!
[4] Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!
[5] Te sanotte: »Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa’alla.
[6] Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!»
[7] Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta: – Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa!
[8] Eikö maa tämän takia järise, eivätkö kaikki sen asukkaat valita? Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi, kohoa ja laske kuin Egyptin virta?
[9] – Sinä päivänä – sanoo Herra Jumala – minä annan auringon laskea puolenpäivän aikaan ja pimennän maan keskellä kirkasta päivää.
[10] Minä muutan teidän juhlanne suruksi ja kaikki laulunne valitusvirsiksi. Minä puen kaikkien ylle säkkivaatteen ja ajatan teidän päänne paljaaksi. Silloin on suru kuin ainoasta pojasta. Se päivä on katkera päivä.
[11] – Koittaa aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän.
[12] Ihmiset hoippuvat mereltä merelle, pohjoisesta itään he harhailevat etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä.
[13] Kauniit neitoset ja nuoret miehet nääntyvät niinä päivinä janoon.
[14] Nuo, jotka vannovat Samarian epäjumalan nimeen ja sanovat: »Niin totta kuin Danin jumala elää!» tai: »Kautta Beerseban pyhän matkan!» – he kaatuvat eivätkä enää nouse.