[1] Kuulkaa, mitä Herra on sanonut teistä, israelilaiset, ja koko siitä kansasta, jonka hän toi Egyptistä:
[2] – Vain teidät minä olen ottanut omakseni kaikista maailman kansoista. Sen tähden minä vaadin teidät tilille kaikista vääryyksistänne.
[3] Lähteekö kaksi yhdessä kulkemaan, jos eivät ole siitä sopineet?
[4] Ärjyykö leijona pensaikossa, jos sillä ei ole raadeltavaa? Äriseekö nuori leijona piilopaikastaan, jos se ei ole saalista kaatanut?
[5] Jääkö lintu maassa kiinni, jos ei sille ole viritetty ansaa? Ponnahtaako pyydys maasta, jos ei saalis ole siihen käynyt?
[6] Törähtääkö merkkitorvi kaupungissa ihmisten säikähtämättä? Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta Herran sitä aiheuttamatta?
[7] Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille.
[8] Leijona ärjyy, kuka ei pelkäisi? Herra Jumala puhuu, kuka ei julistaisi?
[9] Kuuluttakaa Asdodin ja Egyptin palatseissa: – Tulkaa kaikki Samarian vuorelle ja nähkää, mikä mellastus kaupungissa on käynnissä, millainen sorto siellä vallitsee!
[10] Heillä ei ole tajua oikeudesta – sanoo Herra – vaan he kokoavat omaisuutta palatseihinsa vääryydellä ja väkivallalla.
[11] Sen tähden – sanoo Herra Jumala – vihollinen tunkeutuu joka taholta sinun maahasi. Se on murtava mahtisi ja ryöstävä palatsisi.
[12] Näin sanoo Herra: – Niin kuin paimen saa temmatuksi leijonan kidasta vain pari koipea tai palan korvaa, niin pelastuu israelilaisista vain rippeet – noista, jotka Samariassa istuskelevat sohvannurkissa ja damaskolaisvuoteilla.
[13] Kuulkaa ja varoittakaa Jaakobin sukua, sanoo Herra Jumala Sebaot:
[14] Tulee päivä, jolloin minä vaadin Israelin tilille rikoksistaan. Silloin käyn käsiksi myös Betelin alttareihin. Alttarin sarvet hakataan irti, ja ne putoavat maahan.
[15] Minä lyön hajalle niin talviasunnot kuin kesäasunnotkin. Norsunluutalot luhistuvat, ja asuntojen paljoudesta tulee loppu, sanoo Herra.