[1] »Palaja, palaja, suulemitar! Palaja, palaja, ihaillaksemme sinua!» »Mitä ihailette suulemittaressa, katselette hänen asekarkelossaan?» »Kuinka kauniisti astelet kengissäsi, sinä ruhtinaan tytär! Sinun lanteesi kaartuvat kuin kaulakorut, taiturin kätten tekemät.
[2] Sinun povesi on ympyriäinen malja, josta sekoviini älköön puuttuko; sinun uumasi on nisukeko, liljojen ympäröimä.
[3] Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellin kaksoiset.
[4] Sinun kaulasi on kuin norsunluinen torni. Sinun silmäsi kuin Hesbonin lammikot Bat-Rabbimin portin luona; sinun nenäsi on kuin Libanonin torni, joka katsoo Damaskoon päin.
[5] Sinun pääsi kohoaa kuin Karmel, sinun pääsi palmikot ovat kuin purppura; niihin pauloihin on kuningas kiedottu.»
[6] »Kuinka kaunis olet, kuinka suloinen, sinä rakkaus, riemuinesi! –
[7] Sinun vartesi on kuin palmupuu, ja sinun rintasi niinkuin rypäleet.
[8] Minä ajattelin: nousen palmupuuhun, tartun sen oksiin; olkoot silloin rintasi niinkuin viinirypäleet ja henkesi tuoksu kuin omenain tuoksu.
[9] Ja olkoon suusi kuin jalo viini.» »Viini, joka helposti valahtaa rakkaaseeni ja kostuttaa nukkuvien huulet!
[10] Minä olen rakkaani oma, ja minuun on hänen halunsa.»
[11] »Tule, rakkaani, lähtekäämme maalle, kyliin yöpykäämme.
[12] Käykäämme varhain viinitarhoihin katsomaan, joko viiniköynnös versoo ja ummut aukeavat, joko kukkivat granaattipuut. Siellä annan sinulle rakkauteni.
[13] Lemmenmarjat tuoksuavat, ja oviemme edessä kasvavat kaikkinaiset kalliit hedelmät, uudet ja vanhat: sinulle, rakkaani, olen ne säästänyt.»