[1] Ja profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: »Katso, huone, jossa me istumme sinun edessäsi, on meille liian ahdas.
[2] Menkäämme siis Jordanille, ja tuokaamme sieltä kukin yksi hirsi ja rakentakaamme sinne huone istuaksemme.» Hän sanoi: »Menkää».
[3] Eräs heistä sanoi: »Suvaitse tulla palvelijasi kanssa». Hän sanoi: »Minä tulen».
[4] Niin hän meni heidän kanssaan. Ja Jordanille tultuaan he hakkasivat puita.
[5] Mutta erään heistä kaataessa hirttä kirposi kirves veteen. Niin hän huusi ja sanoi: »Voi, herrani, se oli vielä lainattu!»
[6] Jumalan mies kysyi: »Mihin se kirposi?» Ja hän näytti hänelle paikan. Silloin hän veisti puukappaleen ja heitti sen siihen ja sai kirveen nousemaan pinnalle.
[7] Sitten hän sanoi: »Nosta se ylös». Ja mies ojensi kätensä ja otti sen.
[8] Kun Aramin kuningas oli sodassa Israelia vastaan, neuvotteli hän palvelijainsa kanssa ja sanoi: »Siihen ja siihen paikkaan minä asetun leiriin».
[9] Mutta Jumalan mies lähetti Israelin kuninkaalle sanan: »Varo, ettet mene siihen paikkaan, sillä aramilaiset ovat asettuneet sinne».
[10] Niin Israelin kuningas lähetti sanan siihen paikkaan, jonka Jumalan mies oli hänelle sanonut. Näin tämä varoitti häntä, ja hän oli siellä varuillaan. Eikä se tapahtunut ainoastaan kerran tai kahdesti.
[11] Aramin kuninkaan sydän tuli tästä levottomaksi, ja hän kutsui palvelijansa ja sanoi heille: »Ettekö voi ilmaista minulle, kuka meikäläisistä pitää Israelin kuninkaan puolta?»
[12] Silloin eräs hänen palvelijoistaan sanoi: »Ei niin, herrani, kuningas, vaan profeetta Elisa, joka on Israelissa, ilmaisee Israelin kuninkaalle nekin sanat, jotka sinä puhut makuuhuoneessasi».
[13] Hän sanoi: »Menkää ja katsokaa, missä hän on, niin minä lähetän ottamaan hänet kiinni». Ja hänelle ilmoitettiin: »Katso, hän on Dootanissa».
[14] Niin hän lähetti sinne hevosia ja sotavaunuja ja suuren sotajoukon. He tulivat sinne yöllä ja ympäröivät kaupungin.
[15] Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: »Voi, herrani, mitä me nyt teemme?»
[16] Hän sanoi: »Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa».
[17] Ja Elisa rukoili ja sanoi: »Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi». Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.
[18] Kun viholliset sitten tulivat häntä vastaan, rukoili Elisa Herraa ja sanoi: »Sokaise tämä väki». Silloin hän sokaisi heidät Elisan pyynnön mukaan.
[19] Ja Elisa sanoi heille: »Ei tämä ole oikea tie, eikä tämä ole oikea kaupunki. Seuratkaa minua, niin minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte.» Ja hän vei heidät Samariaan.
[20] Mutta kun he tulivat Samariaan, sanoi Elisa: »Herra, avaa näiden silmät, että he näkisivät». Silloin Herra avasi heidän silmänsä, ja he näkivät; ja katso: he olivat keskellä Samariaa.
[21] Ja kun Israelin kuningas näki heidät, sanoi hän Elisalle: »Surmaanko minä heidät, isäni, surmaanko heidät?»
[22] Hän sanoi: »Älä surmaa. Surmaatko sinä ne, jotka otat vangiksi miekallasi ja jousellasi? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa heidän syödä ja juoda; menkööt sitten takaisin herransa luo.»
[23] Niin tämä valmisti heille suuren aterian, ja kun he olivat syöneet ja juoneet, päästi hän heidät menemään; ja he menivät herransa luo. Eikä aramilaisia partiojoukkoja sitten enää tullut Israelin maahan.
[24] Sen jälkeen Benhadad, Aramin kuningas, kokosi kaiken sotajoukkonsa ja tuli ja piiritti Samarian.
[25] Silloin syntyi Samariassa, heidän piirittäessään sitä, suuri nälänhätä, niin että aasinpää maksoi kahdeksankymmentä hopeasekeliä ja neljännes kab-mittaa kyyhkysensontaa viisi hopeasekeliä.
[26] Ja kun Israelin kuningas käveli muurin päällä, huusi muuan vaimo hänelle ja sanoi: »Auta, herrani, kuningas».
[27] Hän vastasi: »Jollei Herra auta sinua, niin mistä minä hankin sinulle apua? Puimatantereeltako vai viinikuurnasta?»
[28] Ja kuningas sanoi hänelle: »Mikä sinun on?» Hän vastasi: »Tämä vaimo sanoi minulle: ’Anna tänne poikasi, syödäksemme hänet tänä päivänä, niin syömme huomenna minun poikani’.
[29] Ja me keitimme minun poikani ja söimme hänet. Ja minä sanoin toisena päivänä hänelle: ’Anna tänne poikasi, syödäksemme hänet’. Mutta hän piilotti poikansa.»
[30] Kun kuningas kuuli vaimon sanat, repäisi hän vaatteensa, kävellessään muurin päällä. Niin kansa näki, että hänellä oli vaatteiden alla säkki, paljaalla iholla.
[31] Ja hän sanoi: »Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos Elisan, Saafatin pojan, pää tänä päivänä jää hänen hartioilleen».
[32] Elisa istui talossaan, ja vanhimmat istuivat hänen tykönänsä. Ja kuningas oli lähettänyt miehen edellänsä. Mutta ennenkuin sanansaattaja tuli hänen luokseen, sanoi hän vanhimmille: »Näettekö, kuinka se murhamiehen poika lähettää hakkaamaan minulta päätä poikki? Mutta kun sanansaattaja tulee, katsokaa, että suljette oven ja pidätte oven kiinni häneltä. Eivätkö jo kuulu hänen herransa askeleet hänen jäljessään?»
[33] Hänen vielä puhuessaan heidän kanssansa, tuli sanansaattaja hänen luokseen ja sanoi: »Katso, tämä onnettomuus tulee Herralta; mitä minä enää odottaisin Herraa?»