Skip to content
Opens in a new window

[1] Silloin, kun Herra oli vievä Elian tuulispäässä taivaaseen, kulkivat Elia ja Elisa Gilgalista.

[2] Ja Elia sanoi Elisalle: »Jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Beeteliin asti». Mutta Elisa vastasi: »Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua». Ja he menivät Beeteliin.

[3] Niin Beetelissä olevat profeetanoppilaat tulivat Elisan tykö ja sanoivat hänelle: »Tiedätkö, että Herra tänä päivänä ottaa sinun herrasi pois sinun pääsi ylitse?» Hän vastasi: »Tiedän kyllä; olkaa vaiti».

[4] Ja Elia sanoi hänelle: »Elisa, jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Jerikoon». Mutta hän vastasi: »Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua». Ja he tulivat Jerikoon.

[5] Niin Jerikossa olevat profeetanoppilaat astuivat Elisan tykö ja sanoivat hänelle: »Tiedätkö, että Herra tänä päivänä ottaa herrasi pois sinun pääsi ylitse?» Hän vastasi: »Tiedän kyllä; olkaa vaiti».

[6] Ja Elia sanoi hänelle: »Jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Jordanille». Mutta hän vastasi: »Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua». Niin he kulkivat molemmat yhdessä.

[7] Mutta myös profeetanoppilaita lähti matkaan viisikymmentä miestä, ja he asettuivat syrjään jonkun matkan päähän näiden kahden pysähtyessä Jordanille.

[8] Niin Elia otti vaippansa, kääri sen kokoon ja löi veteen; ja vesi jakaantui kummallekin puolelle, ja he kävivät molemmat virran yli kuivaa myöten.

[9] Kun he olivat tulleet yli, sanoi Elia Elisalle: »Pyydä minua tekemään hyväksesi jotakin, ennenkuin minut otetaan pois sinun tyköäsi». Elisa sanoi: »Tulkoon minuun sinun hengestäsi kaksinkertainen osa».

[10] Hän vastasi: »Pyyntösi on vaikea täyttää. Mutta jos näet, kuinka minut otetaan pois sinun tyköäsi, niin se täytetään; jollet, niin se jää täyttämättä.»

[11] Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso, äkkiä ilmestyivät tuliset vaunut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistansa, ja Elia nousi tuulispäässä taivaaseen.

[12] Kun Elisa sen näki, huusi hän: »Isäni, isäni! Israelin sotavaunut ja ratsumiehet!» Sitten hän ei enää nähnyt häntä. Ja hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahdeksi kappaleeksi.

[13] Sitten hän otti maasta Elian vaipan, joka oli pudonnut hänen päältään, palasi takaisin ja pysähtyi Jordanin rannalle.

[14] Ja hän otti Elian vaipan, joka oli pudonnut tämän päältä, löi veteen ja sanoi: »Missä on Herra, Elian Jumala?» Kun hän siis löi veteen, jakaantui se kummallekin puolelle, ja Elisa kävi virran yli.

[15] Kun Jerikosta tulleet profeetanoppilaat syrjästä näkivät sen, sanoivat he: »Elian henki on laskeutunut Elisaan». Niin he tulivat häntä vastaan ja kumartuivat hänen edessään maahan.

[16] Ja he sanoivat hänelle: »Katso, palvelijaisi joukossa on viisikymmentä urhoollista miestä; menkööt he etsimään sinun isäntääsi. Ehkä Herran Henki on vienyt hänet ja heittänyt jollekin vuorelle tai johonkin laaksoon.» Hän vastasi: »Älkää lähettäkö».

[17] Mutta he pyysivät häntä pyytämällä, kyllästyksiin asti, kunnes hän sanoi: »Lähettäkää sitten». Niin he lähettivät viisikymmentä miestä; ja nämä etsivät kolme päivää, mutta eivät löytäneet häntä.

[18] Kun he tulivat takaisin hänen luoksensa, hänen ollessaan Jerikossa, sanoi hän heille: »Enkö minä kieltänyt teitä menemästä?»

[19] Ja kaupungin miehet sanoivat Elisalle: »Katso, kaupungin asema on hyvä, niinkuin herrani näkee, mutta vesi on huonoa, ja maassa syntyy keskoisia».

[20] Hän sanoi: »Tuokaa minulle uusi malja ja pankaa siihen suoloja». Ja he toivat sen hänelle.

[21] Niin hän meni vesien lähteelle ja heitti siihen suolat, sanoen: »Näin sanoo Herra: Minä olen parantanut tämän veden; siitä ei enää tule kuolemaa eikä keskenmenoa».

[22] Niin vesi tuli terveelliseksi, aina tähän päivään asti, Elisan sanan mukaan, jonka hän puhui.

[23] Sieltä hän meni Beeteliin, ja hänen käydessään tietä tuli pieniä poikasia kaupungista, ja ne pilkkasivat häntä ja sanoivat hänelle: »Tule ylös, kaljupää, tule ylös, kaljupää!»

[24] Ja kun hän kääntyi ja näki heidät, kirosi hän heidät Herran nimeen. Silloin tuli metsästä kaksi karhua ja raateli neljäkymmentä kaksi poikaa kuoliaaksi.

[25] Sieltä hän meni Karmel-vuorelle ja palasi sieltä Samariaan.

Toinen Kuningasten Kirja — Chapters