[1] Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan
[2] ja sanoi heille: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle.
[3] Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.»
[4] Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
[5] – Sanokaa tytär Siionille: Katso, ku ninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan var salla.
[6] Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt.
[7] He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään.
[8] Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä.
[9] Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: – Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!
[10] Kun hän tuli Jerusalemiin, koko kaupunki alkoi kuohua ja kaikki kyselivät: »Kuka hän on?»
[11] Ihmiset sanoivat: »Hän on Jeesus, profeetta Galilean Nasaretista.»
[12] Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat
[13] ja sanoi heille: »On kirjoitettu: ’Mi nun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te teette siitä rosvojen luolan.»
[14] Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät.
[15] Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: »Hoosianna, Daavidin Poika!», he suuttuivat
[16] ja sanoivat hänelle: »Kuuletko, mitä nuo huutavat?» »Kuulen», vastasi Jeesus. »Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ’Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi’?»
[17] Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Beta niaan ja oli siellä yötä.
[18] Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä.
[19] Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: »Ikinä et enää tee hedelmää.» Siinä samassa viikunapuu kuivettui.
[20] Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: »Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?»
[21] Jeesus vastasi: »Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoas taan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ’Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen’, ja niin tapahtuisi.
[22] Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.»
[23] Kun Jeesus oli mennyt temppeliin ja opetti siellä, sinne tuli ylipappeja ja kansan vanhimpia. He kysyivät: »Millä valtuuksilla sinä tällaista teet? Kuka sinut on tähän valtuuttanut?»
[24] Jeesus vastasi heille: »Minäkin teen teille kysymyksen. Jos te vastaatte sii hen, minä puolestani sanon, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen.
[25] Mistä Johanneksen kaste oli peräisin? Taivaasta vai ihmisistä?» He neuvottelivat keskenään: »Jos sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo meille: ’Miksi sitten ette uskoneet häntä?’
[26] Jos taas sanomme: ’Ihmisistä’, saam me pelätä kansaa, sillä kaikki pi tävät Johannesta profeettana.»
[27] Niin he vastasivat Jeesukselle: »Em me tiedä.» Silloin Jeesus sanoi: »En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen.»
[28] »Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’
[29] ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.
[30] »Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään.
[31] Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?» »Edellinen», he vastasivat. Jeesus sanoi: »Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te.
[32] Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.
[33] »Kuulkaa toinen vertaus. Oli isäntä, joka istutti viinitarhan, ym päröi sen aidalla, louhi kal lioon vii nikuurnan ja rakensi vartiotornin. Sitten hän vuokrasi tarhan viininviljelijöille ja muutti itse pois maasta.
[34] »Kun korjuuaika oli käsillä, hän lähetti palvelijoitaan perimään viinitarhan viljelijöiltä hänelle kuuluvan sadon.
[35] Mutta nämä ottivat palvelijat kiinni. Jonkun he pieksivät, jonkun iskivät kuoliaaksi, jonkun kivittivät.
[36] Isäntä lähetti uusia palvelijoita, enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, mutta heidän kävi samalla tavoin.
[37] Lopulta hän lähetti vuokraajien luo poikansa ajatellen: ’Minun omaan poikaani he eivät sentään uskalla koskea.’
[38] Mutta kun nämä näkivät pojan, he sanoivat toisilleen: ’Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin perintö on meidän.’
[39] He ottivat hänet kiinni, raahasivat ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet.
[40] »Kun viinitarhan omistaja tulee, mitä hän tekee noille viljelijöille?»
[41] He vastasivat: »Hän antaa noille pahoille pahan lopun ja vuokraa tarhan toisille viljelijöille, jotka toimittavat hänelle kuuluvan sadon määräaikaan.»
[42] Jeesus sanoi heille: »Ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet: – Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme.
[43] »Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.
[44] Joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja jonka päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa.»
[45] Nämä vertaukset kuultuaan ylipapit ja fariseukset ymmärsivät, että Jeesus puhui heistä.
[46] He olisivat halunneet ottaa hä net kiinni mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.