[1] »Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa.
[2] Hän sopi miesten kanssa yhden de naarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan.
[3] Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten.
[4] ’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ’minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’
[5] Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin.
[6] Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’
[7] ’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’
[8] »Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omis taja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työ miehet ja maksa heille palkka, viimek si tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’
[9] Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa.
[10] Kun ensiksi palkatut tulivat, he luu livat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin.
[11] Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle:
[12] ’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’
[13] Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista?
[14] Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle,
[15] ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä kar saasti sitä, että minä olen hyvä?’
[16] »Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.
[17] Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus otti kaksitoista ope tuslastaan erilleen ja puhui kulkies saan heille:
[18] »Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan
[19] ja luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.»
[20] Jonkin ajan kuluttua tuli Sebe deuksen poikien äiti yhdessä poikiensa kanssa hänen luokseen ja polvistui anovasti hänen eteensä.
[21] »Mitä haluat?» Jeesus kysyi. Nainen sanoi hänelle: »Lupaathan, että nämä kaksi poikaani saavat valtakunnassasi istua vierelläsi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella.»
[22] Jeesus vastasi: »Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, joka minun on juotava?» »On», he vastasivat.
[23] Silloin hän sanoi heille: »Minun maljani te vielä juottekin, mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille Isäni on ne tarkoittanut.»
[24] Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat veljeksille.
[25] Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: »Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla.
[26] Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija,
[27] ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja.
[28] Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.»
[29] Kun he lähtivät Jerikosta, Jeesusta seurasi suuri väkijoukko.
[30] Tien vieressä istui kaksi sokeaa, ja kun he kuulivat Jeesuksen kulkevan siitä ohi, he alkoivat huutaa: »Armahda meitä, Herra, Daavidin Poika!»
[31] Ihmiset käskivät heidän olla hiljaa, mutta he huusivat entistä kovemmin: »Armahda meitä, Her ra, Daavidin Poika!»
[32] Silloin Jeesus pysähtyi ja kutsui heidät luokseen. »Mitä haluat te minun tekevän teille?» hän kysyi.
[33] He vastasivat: »Herra, anna meille näkö silmiimme.»
[34] Jeesuksen kävi heitä sääliksi. Hän kosketti heidän silmiään, ja samassa niihin tuli näkö. Niin mie het lähtivät seuraamaan häntä.