[1] Joosua, Nunin poika, lähetti Sittimistä kaksi miestä vakoiluretkelle ja sanoi: »Menkää tutkimaan tuota maata ja Jerikon kaupunkia.» He lähtivät Jerikoon ja menivät Rahabnimisen porton taloon jäädäkseen sinne yöksi.
[2] Mutta Jerikon kuningas sai vielä samana iltana tietää, että israelilaisia miehiä oli saapunut Jerikoon vakoilemaan maata,
[3] ja hän käski miestensä sanoa Rahabille: »Tuo tänne ne miehet, jotka sinulla on talossasi. He ovat tulleet vakoilemaan tätä maata.»
[4] Mutta Rahab oli piilottanut miehet ja vastasi: »Ne miehet kyllä kävivät minun luonani, mutta minä en tiedä, mistä he tulivat.
[5] He lähtivät tiehensä pimeän tulon aikaan, juuri kun kaupunginportteja suljettiin. En tiedä, minne he menivät, mutta jos heti lähdette ajamaan heitä takaa, voitte vielä saada heidät kiinni.»
[6] Rahab oli kätkenyt miehet talonsa katolle sinne levitettyjen pellavakimppujen alle.
[7] Kuninkaan miehet lähtivät ajamaan takaa vakoojia ja kulkivat Jordanin suuntaan aina kahluupaikoille asti. Takaaajajien lähdettyä portti suljettiin jälleen.
[8] Ennen kuin vakoojat olivat asettuneet makuulle, Rahab tuli katolle heidän luokseen
[9] ja sanoi heille: »Minä tiedän, että Herra on päättänyt antaa teille tämän maan. Pelko on vallannut meidät, ja koko maa vapisee kauhusta teidän takianne.
[10] Olemme kuulleet, kuinka Herra kuivatti Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä. Me tiedämme, että te julistitte Herralle kuuluvaksi uhriksi Sihonin ja Ogin, ne kaksi amorilaiskuningasta, ja surmasitte heidät.
[11] Kun me kuulimme siitä, meidän rohkeutemme petti, eikä kukaan meistä uskalla asettua vastustamaan teitä, sillä Herra, teidän Jumalanne, on sekä taivaan että maan valtias.
[12] Minä en kavaltanut teitä vaan pelastin henkenne. Vannokaa nyt minulle Herran nimeen, että te puolestanne pelastatte minun isäni suvun. Jättäkää minulle siitä varma merkki.
[13] Säästäkää minun isäni, äitini, veljeni ja sisareni ja koko heidän väkensä. Pelastakaa meidät kuolemalta.»
[14] Miehet sanoivat hänelle: »Kohdatkoon kuolema meidät teidän sijastanne, ellemme täytä pyyntöäsi. Mutta te ette saa kertoa kenellekään meidän aikeistamme. Kun Herra antaa meille tämän maan, me säästämme teidän henkenne. Siihen voitte luottaa.»
[15] Rahabin talo oli rakennettu kiinni kaupunginmuuriin, ja hän laski miehet köydellä ikkunasta muurin ulkopuolelle.
[16] Hän sanoi heille: »Menkää vuorille, etteivät takaaajajanne tavoita teitä, ja piileksikää siellä pari kolme päivää. Kun takaaajajat ovat palanneet, te voitte jatkaa matkaanne.»
[17] Miehet sanoivat hänelle: »Ellet tee niin kuin me käskemme, me vapaudumme valasta, jonka vannoimme sinulle.
[18] Kun me saavumme tähän maahan, sido tämä punainen nauha siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas. Kokoa sitten isäsi, äitisi ja veljesi ja koko isäsi suku luoksesi tähän taloon.
[19] Jokainen, joka poistuu talostasi, on itse syypää kuolemaansa, emmekä me ole siitä vastuussa. Jos taas me surmaamme jonkun, joka on kanssasi talossa, niin hänen kuolemastaan lankeaa syy meidän päällemme.
[20] Mutta jos kerrot jollekulle meidän aikeistamme, niin se vala, jonka vannoimme sinulle, ei enää sido meitä.»
[21] Rahab sanoi: »Tapahtukoon niin kuin sanotte.» Hän hyvästeli miehet, ja he menivät pois. Sitten Rahab sitoi punaisen nauhan ikkunaansa.
[22] Miehet nousivat vuorille ja oleskelivat siellä muutaman päivän, kunnes takaaajajat olivat palanneet. Nämä etsivät heitä kaikkialta, mutta eivät löytäneet.
[23] Sitten vakoojat laskeutuivat vuorilta, menivät Jordanin yli ja tulivat Joosuan, Nunin pojan luo. He kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut,
[24] ja sanoivat: »Herra on varmasti antava koko maan meidän käsiimme. Kaikki sen asukkaat vapisevat jo pelosta.»