[1] Kun Jabin, Hasorin kuningas, sai tietää israelilaisten voitoista, hän lähetti viestin Madonin kuninkaalle Jobabille, Simronin ja Aksafin kuninkaille
[2] sekä niille kuninkaille, jotka hallitsivat pohjoisilla vuorilla, Gennesaretinjärven rannoilla ja sen eteläpuolella Jordaninlaaksossa, läntisillä kukkuloilla ja Dorin ylängöllä.
[3] Hän lähetti viestin myös idässä ja lännessä asuville kanaanilaisille, vuoristossa asuville amorilaisille, heettiläisille, perissiläisille ja jebusilaisille sekä Hermonin juurella Mispan maassa asuville hivviläisille.
[4] Kuninkaat lähtivät liikkeelle kaikkine sotajoukkoineen, ja niissä oli väkeä kuin hiekanjyviä meren rannalla. Myös hevosia ja sotavaunuja oli suuret määrät.
[5] Kaikki kuninkaat liittyivät yhteen ja asettuivat joukkoineen leiriin Meromin lähteiden luo ryhtyäkseen sotaan israelilaisia vastaan.
[6] Mutta Herra sanoi Joosualle: »Älä pelkää heitä. Huomenna tähän aikaan minä annan israelilaisten surmata heidät viimeiseen mieheen. Sinä katkot heidän hevosiltaan jalkojen jänteet ja poltat poroksi heidän sotavaununsa.»
[7] Joosua teki sotajoukkoineen yllätyshyökkäyksen vihollisten leiriin, joka oli Meromin lähteiden luona,
[8] ja Herra antoi heidät israelilaisten käsiin. Israelilaiset löivät heidät hajalle ja ajoivat heitä takaa pohjoisessa Sidonin kaupunkiin, lännessä Misrefot-Majimiin ja idässä Mispen tasangolle asti. He surmasivat pakenijat eivätkä jättäneet eloon ainoatakaan.
[9] Joosua teki niin kuin Herra oli määrännyt. Hän katkoi vihollisten hevosilta jalkojen jänteet ja poltti heidän sotavaununsa.
[10] Sitten Joosua kääntyi takaisin. Hän valtasi Hasorin, joka muinoin oli seudun kaikista kaupunkivaltioista mahtavin, ja surmasi sen kuninkaan.
[11] Israelilaiset surmasivat Hasorissa joka ainoan elävän olennon. He julistivat asukkaat Herralle kuuluvaksi uhriksi eivätkä jättäneet heistä eloon ainoatakaan. Hasorin kaupungin Joosua tuhosi polttamalla.
[12] Hän valtasi myös kaikki muut kaupungit, otti niiden kuninkaat vangiksi ja surmasi heidät ja kaupunkien asukkaat Herralle kuuluvana uhrina, kuten Mooses, Herran palvelija, oli käskenyt.
[13] Näitä kaupunkeja, jotka yhä seisovat kukkuloillaan, ei kuitenkaan poltettu; vain Hasorin Joosua poltti.
[14] Israelilaiset ryöstivät kaupungeista itselleen kaiken irtaimen ja karjan, mutta ihmiset he surmasivat jättämättä heistä eloon ainoatakaan.
[15] Tämän käskyn Herra oli antanut palvelijalleen Moosekselle, ja Mooses oli antanut sen edelleen Joosualle, joka tinkimättä täytti kaikki Herran Moosekselle antamat käskyt.
[16] Joosua sai valloitetuksi koko maan: Juudan vuoriston, Negevin, Gosenin maan, Juudan läntiset kukkulat ja Jordaninlaakson sekä Israelin vuoret ja niiden länsipuoliset kukkulat.
[17] Hän valloitti alueen, joka alkaa Seirin suunnalla kohoavasta Halakinvuoresta ja ulottuu Libanoniin, Bekaanlaaksossa, Hermoninvuoren juurella olevaan Baal-Gadiin saakka. Hän otti näiden seutujen kuninkaat vangiksi ja surmasi heidät.
[18] Joosua joutui sotimaan kauan näitä kuninkaita vastaan.
[19] Yksikään kaupunki ei solminut rauhaa israelilaisten kanssa lukuun ottamatta Gibeonia, jonka asukkaat olivat hivviläisiä. Koko muun maan israelilaiset valloittivat sotimalla.
[20] Herra oli kovettanut vihollisten sydämet ja saanut heidät käymään sotaa Israelia vastaan, jotta heidät voitaisiin julistaa Herralle kuuluvaksi uhriksi ja säälimättä tuhota sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli antanut Moosekselle.
[21] Samoihin aikoihin Joosua lähti sotaretkelle hävittääkseen anakilaiset vuoristosta, Hebronista, Debiristä, Anabista, kaikkialta Juudan vuorilta ja Israelin vuoristosta. Hän julisti heidät kaupunkeineen Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhosi heidät.
[22] Israelilaisten maahan ei jäänyt jäljelle ainoatakaan anakilaista; heitä jäi vain Gazaan, Gatiin ja Asdodiin.
[23] Herran Moosekselle antaman käskyn mukaisesti Joosua valloitti koko maan. Hän jakoi sen Israelin heimoille antaen kullekin heimolle sille kuuluvan osuuden. Näiden sotien jälkeen maassa vallitsi rauha.