[1] Herran sana, joka tuli Joelille, Petuelin pojalle.
[2] Kuulkaa tämä, te vanhimmat, kuulkaa, maan asukkaat! Onko tällaista tapahtunut teidän päivinänne tai teidän isienne päivinä?
[3] Kertokaa siitä lapsillenne, kertokoot he omille lapsilleen ja lastenlapset seuraavalle sukupolvelle:
[4] mitä heinäsirkoilta jäi jäljelle, sen söivät niiden toukat, mitä toukilta jäi syömättä, sen ahmivat vaeltajasirkat, mitä vaeltajasirkoilta jäi, sen söivät kalvajasirkat.
[5] Herätkää, te juopuneet, ja itkekää! Valittakaa, viininjuojat! Juoma on teiltä loppunut, te olette kuivin suin.
[6] Vihollinen hyökkäsi maahani väkevin, lukemattomin joukoin. Sen hampaat olivat kuin leijonan, sen leuat kuin jalopeuran.
[7] Se hävitti viiniköynnökseni, repi viikunapuuni, raastoi ja kuori sen paljaaksi. Tyhjinä jäivät törröttämään valkoiset oksat.
[8] Valita kuin neitsyt, joka suruvaatteissa itkee nuorena kuollutta sulhastaan.
[9] Ruokauhri ja juomauhri on loppunut Herran temppelistä. Murheissaan ovat papit, Herran palvelijat.
[10] Pellot ovat paljaina, vainiot vaikeroivat, sillä sato on tuhottu, viini kuivunut, öljy ehtynyt.
[11] Peltomiesten toivo on rauennut tyhjiin, viinitarhurit valittavat, vehnä ja ohra on menetetty, pelloilla ei ole mitään korjattavaa.
[12] Viiniköynnös kuihtuu, viikunapuu lakastuu. Lakastuu granaattiomenapuu, omenapuu ja taatelipalmu ja jokainen metsän puu. Ilo on ihmisiltä kadonnut.
[13] Pukeutukaa säkkivaatteeseen ja valittakaa, papit! Vaikeroikaa, te, jotka palvelette alttarin äärellä! Valvokaa yöt temppelissä, te Jumalan palvelijat, yllänne karheat suruvaatteet, sillä teidän Jumalanne huoneesta ovat loppuneet ruokauhrit ja juomauhrit.
[14] Julistakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa vanhimmat ja kaikki kansa Herran, Jumalanne, huoneeseen, huutakaa avuksenne Herraa.
[15] Voi, mikä päivä meitä odottaa! Lähellä on Herran päivä, tulossa on hävitys, jonka Kaikkivaltias lähettää.
[16] Ruoka on loppunut kaikkialta, minne katsommekin, ilo ja riemu on kadonnut Jumalamme huoneesta.
[17] Siemenjyvät ovat korventuneet kuokitun maan pintaan, varastot ovat typötyhjinä, viljakuopat ovat sortuneet. Kuivuus on vienyt kaiken viljan.
[18] Voi karjaa! Se läähättää, harhailee näännyksissä, sillä laidunta ei löydy. Lampaatkin ovat tuhon omat.
[19] Sinua, Herra, minä huudan. Paahde on polttanut kaiken ruohon, hehkuva helle kärventänyt metsän puut.
[20] Myös villieläimet janoavat apua sinulta. Vesipurot ovat kuivuneet, ja paahde on polttanut kaiken ruohon.