[1] – Jos sinä käännyt, Israel, käänny minun puoleeni, sanoo Herra. Jos poistat iljettävät epäjumalasi silmieni edestä, ei sinun tarvitse enää harhailla kodittomana.
[2] Kun sinä vannot vakaasti, oikein ja rehellisesti: »Niin totta kuin Herra elää», se on koituva onneksi ja siunaukseksi myös muille kansoille.
[3] Näin sanoo Herra Juudan ja Jerusalemin asukkaille: – Raivatkaa itsellenne uudispelto! Älkää kylväkö enää orjantappuroiden sekaan.
[4] Ympärileikatkaa itsenne Herralle kuuluviksi, ympärileikatkaa sydämenne, te Juudan ja Jerusalemin asukkaat! Muuten minun vihani leimahtaa teidän pahojen tekojenne tähden ja palaa kuin tuli, eikä kukaan voi sitä sammuttaa.
[5] Ilmoittakaa Juudassa, kuuluttakaa Jerusalemissa, puhaltakaa torveen kaikkialla maassa, huutakaa täyttä kurkkua: »Kaikki kokoon! Kiireesti turvaan linnoitettuihin kaupunkeihin!»
[6] Kohottakaa näkyviin viiri, joka opastaa Siionin vuorelle. Paetkaa sinne, älkää viivytelkö! Herra tuo pohjoisesta onnettomuuden, tuhon ja hävityksen.
[7] Leijona tulee esiin tiheiköstään, kansojen surmaaja lähtee liikkeelle olinpaikastaan. Se tulee ja tekee Juudan autioksi, hävittää sen kaupungit, niin ettei niihin jää yhtään asukasta.
[8] Pukeutukaa suruvaatteeseen, valittakaa ja vaikeroikaa! Herran hehkuva viha ei ole vieläkään väistynyt meistä pois.
[9] »Sinä päivänä», sanoo Herra, »kadottavat kuningas ja päämiehet rohkeutensa. Papit tyrmistyvät ja profeetat joutuvat hämmennyksiin.
[10] He sanovat: Voi, Herra, Jumalamme! Olet pettänyt lupauksesi, jonka annoit tälle kansalle ja Jerusalemille. Sinähän sanoit: ’Teillä on oleva rauha’, mutta nyt meillä onkin miekka kurkullamme.»
[11] »Silloin minä sanon Jerusalemille ja koko tälle kansalle: Polttava tuuli tulee autiomaan kukkuloilta omaa kansaani kohti. Se tuuli ei sovi viljan viskaamiseen ja puhdistamiseen,
[12] siihen se on liian kova. Mutta se puhaltaa minun käskystäni, sillä nyt minä julistan teille tuomioni.
[13] Katsokaa! Vihollinen tulee kuin rajuilma. Sen vaunut kiitävät kuin myrsky, ja sen hevoset ovat nopeampia kuin kotkat. Te huudatte: ’Voi meitä, olemme tuhon omat!’»
[14] – Pese pahuus sydämestäsi, Jerusalem, jotta pelastuisit. Kuinka kauan annat väärien ajatusten hallita mieltäsi?
[15] Danista kuuluu sanansaattajan ääni, onnettomuuden julistus Efraimin vuorelta.
[16] Ilmoittakaa kansoille, kuuluttakaa Jerusalemille: »Piirittäjät ovat tulossa! He tulevat kaukaisesta maasta, he kohottavat sotahuutonsa Juudan kaupunkeja vastaan.»
[17] Kuin peltojen vartijat he ympäröivät Juudan, koska se on kapinoinut minua vastaan, sanoo Herra.
[18] Väärät tiesi ja pahat tekosi ovat tuoneet sinulle onnettomuuden. Oma pahuutesi on syynä tähän kurjuuteen ja katkeruuteen, se koskee kipeästi sydänjuuriisi saakka.
[19] »Voi minua! Voi minua! Tuska polttaa sisintäni, rintani pakahtuu! Sydämeni jyskyttää, en voi vaieta. Kuulen torven äänen, kuulen sotahuudon!
[20] Tuhoa tuhon päälle, koko maa tuhoutuu! Äkkiä ovat majani hajalla, telttani hetkessä riekaleina!
[21] Kuinka kauan minun pitää nähdä sotalippuja, kuulla sotatorven ääntä?»
[22] – Minun kansani on hullu, sanoo Herra. Se ei ymmärrä minua. Kaikki ovat kuin lapsia, eivät käsitä mitään. Pahaa he kyllä osaavat tehdä, mutta hyvään he eivät kykene.
[23] – Minä katselin maata – se oli autio ja tyhjä, ja taivasta – sen valo oli sammunut.
[24] Minä katselin vuoria – ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat vapisivat.
[25] Minä katselin ympärilleni – ei yhtään ihmistä, taivaan linnutkin olivat lentäneet pois.
[26] Minä katselin puutarhaa – se oli pelkkää aavikkoa, kaupungit oli revitty maahan. Tämän kaiken oli saanut aikaan Herran hehkuva viha.
[27] Näin sanoo Herra: – Koko maa tulee autioksi. Miksi en tekisi siitä loppua?
[28] Siksi maa valittaa ja taivas pimenee surusta. Mutta minkä olen päättänyt ja tuonut julki, siinä pysyn eikä mieleni muutu.
[29] Ratsumiesten ja jousimiesten huutoa pakenee jokainen kaupunki. Asukkaat piiloutuvat tiheikköihin, kiipeävät kallioille. Kaikki kaupungit hylätään, ketään ei jää niihin asumaan.
[30] Sinä Jerusalem, tuhon oma! Miksi pukeudut loistavanpunaisiin vaatteisiin, miksi ripustat yllesi kultakoruja ja maalaat silmäsi luomivärillä? Turhaan sinä kaunistat itseäsi! Rakastajasi ovat sinut hylänneet, nyt he väijyvät henkeäsi.
[31] Kuulen äänen – kuin synnyttävä nainen huutaisi, kuin ensisynnyttäjä voihkisi tuskasta. Se on tytär Siionin ääni. Hän voihkii ja ojentaa käsiään: »Voi minua! Minä menehdyn murhaajien käsiin!»