[1] Kuningas Sidkia lähetti Jeremian luo Pashurin, Malkian pojan, ja pappi Sefanjan, Maasejan pojan. He toivat kuninkaalta sanan:
[2] »Kysy meidän puolestamme Herralta, mitä meidän on tehtävä, kun Babylonian kuningas Nebukadnessar on ryhtynyt sotaan meitä vastaan. Ehkäpä Herra jälleen tekee ihmeen ja karkottaa vihollisen kimpustamme.»
[3] Silloin Jeremialle tuli Herran sana, ja hän käski ilmoittaa Sidkialle:
[4] »Herra, Israelin Jumala, sanoo näin: »Minä käännän teitä itseänne vastaan aseet, joilla te soditte Babylonian kuningasta ja kaldealaisia piirittäjiä vastaan. Minä tuon sodan muurien ulkopuolelta keskelle kaupunkia.
[5] Minä itse sodin teitä vastaan kohotetun käteni ja pelottavien mainetekojeni voimalla ja vuodatan teidän päällenne suuren vihani ja kiivauteni.
[6] Minä lyön rutolla tämän kaupungin asukkaita, niin ihmisiä kuin eläimiä.
[7] Sen jälkeen, sanoo Herra, minä jätän Juudan kuninkaan Sidkian, hänen hovinsa ja kansan – ne, jotka tässä kaupungissa ovat säästyneet rutolta, miekalta ja nälältä – Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin armoille. He joutuvat vihollistensa käsiin, kaikkien niiden käsiin, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Nebukadnessar lyö heidät kuoliaaksi miekan terällä, hän ei tunne sääliä, ei säästä eikä armahda!
[8] »Julista tälle kansalle nämä minun sanani: Kuunnelkaa! Minä, Herra, annan teidän valita joko elämän tai kuoleman.
[9] Joka jää kaupunkiin, se kuolee miekkaan, nälkään tai ruttoon. Mutta jos joku lähtee täältä ja antautuu kaldealaisille, jotka piirittävät teitä, hän jää eloon ja säilyttää henkensä.
[10] Minä olen päättänyt tuoda tälle kaupungille onnettomuuden, enää en sitä auta, sanoo Herra. Se joutuu Babylonian kuninkaan valtaan, ja hän polttaa sen.»
[11] – Julista Juudan kuningashuoneelle: Kuulkaa Herran sana,
[12] te Daavidin jälkeläiset! Näin sanoo Herra: – Kun te aamuisin jaatte oikeutta, tuomitkaa oikein ja pelastakaa sorrettu sortajan käsistä! Muuten vihani syttyy ja palaa kuin tuli, eikä kukaan voi sitä sammuttaa. Niin tapahtuu teidän pahojen tekojenne tähden!
[13] Minä nousen sinun kimppuusi, Jeru¬salem, sinun, joka hallitset laaksoa kuin kuningatar ja kohoat tasangon yli kuin kalliolinnoitus. Sinä sanot: »Kuka voi hyökätä meitä vastaan, kuka voi tunkeutua asuntoihimme?»
[14] Minä itse rankaisen teitä, sen te olette teoillanne ansainneet, sanoo Herra. Minä sinkoan tulen palatsinne setripylväisiin, ja se tuli tuhoaa kaiken.»