[1] Oli yhdeksäs vuosi, kymmenennen kuun kymmenes päivä, ja minulle tuli tämä Herran sana:
[2] »Ihminen, kirjoita muistiin tämä päivämäärä, juuri tämä. Tänä päivänä on Babylonian kuningas käynyt hyökkäykseen Jerusalemia vastaan.
[3] Esitä uppiniskaiselle kansalleni vertaus, sano sille: »Näin sanoo Herra Jumala: – Ota pata, pane se tulelle ja kaada siihen vettä.
[4] Lisää keittolihat, kaikki hyvät palat, reidet ja lavat. Lisää mehukkaat luut,
[5] ota parasta lampaanlihaa. Lado padan alle puut ja keitä lihat, keitä lihat ja luut.
[6] Sillä näin sanoo Herra Jumala: – Voi kaupunkia, joka on veressä, voi pataa, joka on ruosteessa eikä ruosteestaan pääse! Ota lihat pala palalta pois, arpomatta, valikoimatta.
[7] Kaupunki on veren tahraama. Se vuodatti veren kalliolle, se ei vuodattanut sitä maahan pölyn peitettäväksi.
[8] Siksi minä vihastuin ja päätin rangaista kaupunkia. Minä vuodatan sen oman veren paljaalle kalliolle, niin ettei se peity.
[9] Näin sanoo Herra Jumala: – Voi veren tahraamaa kaupunkia! Minäkin tuon lisää puita,
[10] ladon niitä päällekkäin ja sytytän tulen. Keitän lihat pehmeiksi, keitän liemen kuiviin, niin että luut palavat karrelle.
[11] Ja tyhjän padan minä jätän tulelle, että se kuumenisi ja alkaisi hehkua, että sen kuona sulaisi, ruoste palaisi pois.
[12] Turhaa kaikki! Pata on paksussa ruosteessa, tuli ei siihen pysty.
[13] Sinä, yltä päältä saastainen, et liastasi puhdistunut, vaikka minä sinua puhdistin. Puhdas ja saastaton sinusta tulee vasta sitten, kun puran vihani sinuun.
[14] Minä, Herra, olen puhunut. Niin käy, niin minä teen, minä en päätöstäni muuta, en sääli enkä säästä. Tekojesi mukaan saat tuomiosi. Näin sanoo Herra Jumala.»
[15] Minulle tuli tämä Herran sana:
[16] »Ihminen, minä otan sinulta äkisti silmiesi ilon, mutta älä osoita suruasi, älä itke, älä vuodata kyyneleitä.
[17] Vaienna huokauksesi, älä järjestä valittajaisia, kiedo päähine päähäsi ja pane kengät jalkaasi niin kuin muulloinkin, älä peitä kasvojasi äläkä syö suruleipää.»
[18] Minä puhuin aamulla kansalle, ja illalla vaimoni kuoli. Seuraavana aamuna tein saamani käskyn mukaan,
[19] ja ihmiset sanoivat minulle: »Miksi teet noin? Onko se jokin merkki meille?»
[20] Minä sanoin heille: »Minulle tuli tämä Herran sana:
[21] »Sano Israelin kansalle: Näin sanoo Herra Jumala: Minä annan saastuttaa temppelini, teidän turvanne ja ylpeytenne, teidän silmienne ilon ja kaipauksenne kohteen. Teidän poikanne ja tyttärenne, jotka te jätitte jälkeenne, saavat surmansa.
[22] Silloin te teette niin kuin minä nyt teen. Te ette peitä kasvojanne ettekä syö suruleipää,
[23] te pidätte päähineen päässä ja kengät jalassa, te ette itke ettekä järjestä valittajaisia vaan riudutte syntienne tähden ja huokaatte omissa oloissanne.
[24] Hesekiel on teille merkkinä: niin kuin hän tekee, niin teette myös te. Kun se tapahtuu, te tiedätte, että minä olen Herra, Jumala.
[25] »Ja sinä, ihminen! Sinä päivänä, jona minä otan heiltä turvapaikan pois ja riistän heidän kalleimman aarteensa, heidän silmiensä ilon ja kaipauksensa kohteen, ja otan heidän poikansa ja tyttärensä,
[26] sinä päivänä saapuu luoksesi eräs pakoon päässyt ja kertoo sinulle kaiken tämän.
[27] Sinä päivänä, silloin kun tuo pakolainen tulee, sinun suusi aukeaa jälleen, sinä puhut etkä enää ole mykkä. Sinä olet heille merkkinä, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.»