[1] Niinpä, kun emme enää kestä neet kauempaa, päätimme itse jäädä Ateenaan
[2] ja lähetimme teidän luoksenne veljemme Timoteuksen, Jumalan työtoverin Kristuksen evan ke liumin julistajana. Hänen tuli vah vis taa teitä ja rohkaista uskoanne,
[3] jottei kukaan horjuisi, vaikka teitä näin ahdistetaan. Sehän on mei dän osamme, niin kuin itse tiedätte.
[4] Jo ollessamme teidän luonanne sanoimme, että me joudumme kär si mään vainoa. Ja juuri niin on käy nyt, kuten tiedätte.
[5] Siksi en enää kestänyt kau em paa vaan lähetin Timoteuksen ot ta maan selkoa teidän uskostanne. Pelkäsin näet, että kiusaaja on onnistunut aikeissaan ja vaivannäkömme menee hukkaan.
[6] Nyt Timoteus on palannut tei dän luotanne tänne ja tuonut meil le hyviä uutisia teidän uskostanne ja rakkaudestanne. Hän kertoi, että te muistelette meitä aina iloiten ja kaipaatte meitä yhtä paljon kuin me teitä.
[7] Näin te olette, veljet, omalla us kol lanne valaneet meihin roh ke ut ta kaiken hädän ja ahdingon keskellä.
[8] Nyt voimme taas elää, jos te ker ran pysytte lujasti Herran yhteydessä.
[9] Miten voimme kylliksi kiittää Jumalaa teistä ja kaikesta siitä ilos ta, jota saamme hänen edessään tuntea teidän tähtenne?
[10] Yötä päivää me rukoilemme kaikesta sydämestämme, että pääsisimme tapaamaan teitä ja voi sim me antaa teille sen, mitä uskos tanne vielä puuttuu.
[11] Itse Jumala, meidän Isämme, ja Herramme Jeesus tasoittakoot meille tien teidän luoksenne.
[12] Lisätköön Herra runsain mää rin teidän rakkauttanne toisianne ja kaikkia ihmisiä kohtaan – niin kuin mekin rakastamme teitä –
[13] ja vahvistakoon näin sydä men ne, että ne olisivat pyhät ja moitteettomat Jumalamme ja Isäm me edessä, kun Herramme Jeesus saapuu kaikkien pyhiensä kanssa.