[1] Tiedättehän itsekin, veljet, ettei käyntimme teidän luo nan ne ollut turha.
[2] Vaikka meitä oli Filippissä lou kat tu ja pahoinpidelty, niin kuin tiedätte, Jumala antoi meille roh ke u den julistaa teille sanomaansa ankaran vastustuksen keskelläkin.
[3] Meidän saarnamme ei ole pe räi sin harhaajatuksista, ei epä puh taasta mielestä eikä vilpillisistä aikeista.
[4] Koska Jumala on katsonut mei dät kelvollisiksi julistamaan evankeliumia, me emme puhuessamme pyri olemaan mieliksi ihmisil le vaan Jumalalle, joka tut kii sydämemme.
[5] Emme ole koskaan puhuneet mielistelevin sanoin, sen te tie dät te; emme ole salaa ajaneet omia etujamme, siitä Jumala on todistajamme.
[6] Emme ole yrittäneet saada kun ni aa ihmisiltä, emme teiltä em me kä muilta,
[7] vaikka Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia it sel lem me arvonantoa. Ollessamme tei dän luonanne olimme lempeitä kuin lapsiaan hoivaava äiti.
[8] Rakastimme teitä niin hellästi, että olimme valmiit antamaan teil le Jumalan evankeliumin lisäksi oman itsemmekin; niin rakkaiksi te olitte meille tulleet.
[9] Muistattehan, veljet, miten me uurastimme ja näimme vaivaa. Kun julistimme teille Jumalan evankeliumia, teimme samalla yötä päivää ansiotyötä, jotta emme olisi olleet teidän vaivoinanne.
[10] Te voitte todistaa, ja itse Ju ma la, että käytöksemme teitä uskovia kohtaan oli puhdasta, oikeudenmukaistaja moitteetonta.
[11] Niin kuin tiedätte, me keho timme ja rohkaisimme teitä jo kais ta kuin isä lapsiaan
[12] ja vetosimme teihin, että eläi sitte Jumalalle kelpaavaa elä mää, sillä hän kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa.
[13] Lakkaamatta me kiitämme Jumalaa siitäkin, että kun julis timme teille Jumalan sanaa, te ette ottaneet sitä vastaan ih mis ten sa na na vaan sinä mitä se to del la on, Jumalan sanana, joka myös vai kut taa teissä uskovissa.
[14] Näin te, veljet, pidätte esi ku vananne Juudeassa olevia Ju ma lan seurakuntia, jotka tunnustavat Kristuksen Jeesuksen. Teidän omat maanmiehenne ovat kohdel leet teitä yhtä huonosti kuin juu ta lai set sikäläisiä uskovia.
[15] Juutalaiset ovat surmanneet sekä Herran Jeesuksen että pro fee tat, ja he ovat vainonneet mei tä kin. He ovat Jumalan mieltä vastaan ja kaikkien ihmisten vi hol li sia.
[16] Kun me puhumme pakana kan soille, jotta ne voisivat pe las tua, he yrittävät estää meitä. Näin he täyttävät syntiensä mit taa. Mutta nyt Jumalan viha lopulta tavoittaa heidät.
[17] Veljet, nyt kun olemme joutu neet olemaan jonkin aikaa teis tä erossa – ulkonaisesti, emme sy dämessämme – olemme si täkin enemmän kaivanneet teitä ja ko et ta neet päästä teitä tapaamaan.
[18] Olemme aikoneet tulla käy mään luonanne – minä, Paavali, useammin kuin kerran – mutta Saatana on estänyt meitä.
[19] Kuka on meidän toivomme, rie mumme ja kunniaseppeleem me seisoes samme Herramme Jee suk sen edessä, sitten kun hän saa puu, ellette te?
[20] Tehän juuri olette meidän kunniamme ja riemumme.