[1] Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele – sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä –
[2] että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.
[3] Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
[4] ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset;
[5] heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!
[6] Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel,
[7] eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: »Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset»;
[8] se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.
[9] Sillä lupauksen sana oli tämä: »Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika».
[10] Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista;
[11] ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden –
[12] sanottiin hänelle: »Vanhempi on palveleva nuorempaa»,
[13] niinkuin kirjoitettu on: »Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin».
[14] Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
[15] Sillä Moosekselle hän sanoo: »Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan».
[16] Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
[17] Sillä Raamattu sanoo faraolle: »Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä».
[18] Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
[19] Sinä kaiketi sanot minulle: »Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?»
[20] Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: »Miksi minusta tällaisen teit?»
[21] Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
[22] Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
[23] ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
[24] Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,
[25] niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: »Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani.
[26] Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: ’Te ette ole minun kansani’, siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi.»
[27] Mutta Esaias huudahtaa Israelista: »Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös.
[28] Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti.»
[29] Niinkuin Esaias myös on ennustanut: »Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille siementä, niin meidän olisi käynyt niinkuin Sodoman, ja me olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi».
[30] Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta;
[31] mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut.
[32] Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen,
[33] niinkuin kirjoitettu on: »Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu».