Skip to content
Opens in a new window
Listen to this chapter • 4:51

[1] Mitä etuuksia on siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?

[2] Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut.

[3] Mutta kuinka? Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia, ei kaiketi heidän epäuskonsa ole Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä?

[4] Pois se! Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija, niinkuin kirjoitettu on: »Että sinut havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään».

[5] Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla.

[6] Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman?

[7] Sillä jos Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan?

[8] Ja miksi emme tekisi, niinkuin herjaten syyttävät meidän tekevän ja niinkuin muutamat väittävät meidän sanovan: »Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi»? Niiden tuomio on oikea.

[9] Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,

[10] niinkuin kirjoitettu on: »Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,

[11] ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;

[12] kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.

[13] Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;

[14] heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.

[15] Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,

[16] hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,

[17] ja rauhan tietä he eivät tunne.

[18] Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.»

[19] Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;

[20] sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.

[21] Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,

[22] se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.

[23] Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

[24] ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,

[25] jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit

[26] jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

[27] Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.

[28] Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.

[29] Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin,

[30] koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.

[31] Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.

Paavalin kirje roomalaisille — Chapters