[1] Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
[2] Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
[3] Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
[4] Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
[5] Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
[6] Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
[7] Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
[8] Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
[9] Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
[10] Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
[11] Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
[12] Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
[13] Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
[14] Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
[15] Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
[16] Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
[17] Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet –
[18] Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
[19] Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
[20] Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
[21] Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
[22] Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?