[1] Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
[2] Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
[3] Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
[4] Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
[5] Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
[6] Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
[7] Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
[8] Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
[9] Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
[10] Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
[11] Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
[12] Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
[13] Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
[14] Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
[15] Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
[16] Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
[17] Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
[18] Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
[19] Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
[20] Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
[21] Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
[22] Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
[23] se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
[24] Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
[25] Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
[26] Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
[27] Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
[28] Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
[29] Laskekoon suunsa tomuun – ehkä on vielä toivoa.
[30] Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
[31] Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
[32] vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
[33] Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
[34] Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
[35] kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
[36] kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan – eikö Herra sitä näkisi?
[37] Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
[38] Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
[39] Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
[40] Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
[41] Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
[42] Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
[43] olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
[44] olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
[45] Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
[46] Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
[47] Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
[48] Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
[49] Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
[50] siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
[51] Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
[52] Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
[53] He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
[54] Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
[55] Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
[56] Sinä kuulit minun huutoni: »Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää».
[57] Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: »Älä pelkää».
[58] Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
[59] Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
[60] Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
[61] Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
[62] Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
[63] Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
[64] Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
[65] Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
[66] Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.