Skip to content
Opens in a new window
Listen to this chapter • 4:03

[1] Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, lähettää tervehdyksen kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle.

[2] Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin,

[3] tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.

[4] Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.

[5] Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.

[6] Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee.

[7] Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa,

[8] kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään.

[9] Alhainen veli kerskatkoon ylhäisyydestään,

[10] mutta rikas alhaisuudestaan, sillä hän on katoava niinkuin ruohon kukka.

[11] Aurinko nousee helteineen ja kuivaa ruohon, ja sen kukka varisee, ja sen muodon sulous häviää; niin on rikaskin lakastuva retkillänsä.

[12] Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!

[13] Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: »Jumala minua kiusaa»; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.

[14] Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;

[15] kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.

[16] Älkää eksykö, rakkaat veljeni.

[17] Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.

[18] Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.

[19] Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan;

[20] sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä.

[21] Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.

[22] Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.

[23] Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan;

[24] hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.

[25] Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.

[26] Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.

[27] Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.

Jaakobin kirje — Chapters