[1] Sinä vuonna, jona Tartan, Sargonin, Assurin kuninkaan, lähettämänä, tuli Asdodiin, ryhtyi taisteluun Asdodia vastaan ja valloitti sen –
[2] siihen aikaan Herra puhui Jesajan, Aamoksen pojan, kautta sanoen: »Mene, riisu säkkipuku lanteiltasi ja vedä kengät jalastasi». Hän teki niin: kulki vaipatta ja avojaloin.
[3] Sitten Herra sanoi: »Niinkuin palvelijani Jesaja on kolme vuotta kulkenut vaipatta ja avojaloin, merkiksi ja enteeksi Egyptille ja Etiopialle,
[4] niin on Assurin kuningas kuljettava Egyptin sotavankeja ja Etiopian pakkosiirtolaisia, sekä nuoria että vanhoja, vaipattomina ja avojaloin, takapuolet paljaina – Egyptin häpeä!
[5] Silloin he kauhistuvat ja saavat häpeän Etiopiasta, joka oli heidän toivonsa, ja Egyptistä, joka oli heidän ylpeytensä.
[6] Ja tämän rantamaan asukkaat sanovat sinä päivänä: ’Katso, näin on käynyt meidän toivomme, jonka turviin me pakenimme apua saamaan, vapautuaksemme Assurin kuninkaasta. Kuinka me sitten itse pelastuisimme?’»