[1] Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.
[2] Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä?
[3] Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.
[4] Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.
[5] Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: »Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit;
[6] polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.
[7] Silloin minä sanoin: ’Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala’.»
[8] Kun hän ensin sanoo: »Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt», vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,
[9] sanoo hän sitten: »Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi». Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
[10] Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
[11] Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;
[12] mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,
[13] ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.
[14] Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
[15] Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:
[16] »Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan», sanoo Herra: »Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä»;
[17] ja: »heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista».
[18] Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.
[19] Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
[20] jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
[21] ja koska meillä on »suuri pappi, Jumalan huoneen haltija»,
[22] niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
[23] pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;
[24] ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;
[25] älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
[26] Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
[27] vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
[28] Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
[29] kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
[30] Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: »Minun on kosto, minä olen maksava»; ja vielä: »Herra on tuomitseva kansansa».
[31] Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.
[32] Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset,
[33] kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla.
[34] Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy.
[35] Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.
[36] Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.
[37] Sillä »vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele;
[38] mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen».
[39] Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.