[1] Niin Joosafatille tuli paljon rikkautta ja kunniaa, ja hän lankoutui Ahabin kanssa.
[2] Ja muutamien vuosien kuluttua hän meni Ahabin luo Samariaan. Ahab teurastutti hänelle ja väelle, joka oli hänen kanssansa, paljon lampaita ja raavaita; ja Ahab yllytti häntä lähtemään sotaan Gileadin Raamotia vastaan.
[3] Israelin kuningas Ahab sanoi Juudan kuninkaalle Joosafatille: »Lähdetkö minun kanssani Gileadin Raamotiin?» Hän vastasi hänelle: »Minä niinkuin sinä, minun kansani niinkuin sinun kansasi; minä tulen sinun kanssasi sotaan».
[4] Mutta Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: »Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo».
[5] Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, neljäsataa miestä, ja sanoi heille: »Onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan, vai onko minun oltava lähtemättä?» He vastasivat: »Lähde; Jumala antaa sen kuninkaan käsiin».
[6] Mutta Joosafat sanoi: »Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?»
[7] Israelin kuningas vastasi Joosafatille: »On vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlan poika». Joosafat sanoi: »Älköön kuningas niin puhuko».
[8] Niin Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: »Nouda kiiruusti Miika, Jimlan poika».
[9] Mutta Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellansa puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa; he istuivat puimatantereella Samarian portin ovella, ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessänsä.
[10] Ja Sidkia, Kenaanan poika, teki itsellensä rautasarvet ja sanoi: »Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun».
[11] Ja kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla, sanoen: »Mene Gileadin Raamotiin, niin sinä saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin».
[12] Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: »Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sinun sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää.»
[13] Mutta Miika vastasi: »Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä minun Jumalani sanoo».
[14] Kun hän tuli kuninkaan eteen, sanoi kuningas hänelle: »Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin, vai onko minun oltava lähtemättä?» Hän vastasi hänelle: »Menkää, niin te saatte voiton; heidät annetaan teidän käsiinne».
[15] Mutta kuningas sanoi hänelle: »Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?»
[16] Silloin hän sanoi: »Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla, niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Ja Herra sanoi: ’Näillä ei ole isäntää; palatkoot he kukin rauhassa kotiinsa’.»
[17] Niin Israelin kuningas sanoi Joosafatille: »Enkö minä sanonut sinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?»
[18] Mutta hän sanoi: »Kuulkaa siis Herran sana: Minä näin Herran istuvan istuimellansa ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellansa.
[19] Ja Herra sanoi: ’Kuka viekoittelisi Ahabin, Israelin kuninkaan, lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?’ Mikä vastasi niin, mikä näin.
[20] Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: ’Minä viekoittelen hänet’. Herra kysyi häneltä: ’Miten?’
[21] Hän vastasi: ’Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettainsa suuhun’. Silloin Herra sanoi: ’Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin’.
[22] Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden.»
[23] Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle ja sanoi: »Mitä tietä Herran Henki on poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?»
[24] Miika vastasi: »Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi».
[25] Mutta Israelin kuningas sanoi: »Ottakaa Miika ja viekää hänet takaisin Aamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo.
[26] Ja sanokaa: ’Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä vaivaisella vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan voittajana takaisin’.»
[27] Miika vastasi: »Jos sinä palaat voittajana takaisin, niin ei Herra ole puhunut minun kauttani». Ja hän sanoi vielä: »Kuulkaa tämä, kaikki kansat».
[28] Niin Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamotiin.
[29] Ja Israelin kuningas sanoi Joosafatille: »Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi, kun käy taisteluun; mutta ole sinä omissa vaatteissasi». Ja Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävi taisteluun.
[30] Mutta Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujensa päälliköitä sanoen: »Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa».
[31] Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, ajattelivat he: »Tuo on Israelin kuningas», ja ympäröivät hänet hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Joosafat huusi, ja Herra auttoi häntä, ja Jumala houkutteli heidät pois hänestä.
[32] Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelin kuningas, vetäytyivät he hänestä pois.
[33] Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Niin tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: »Käännä vaunut ja vie minut pois sotarinnasta, sillä minä olen haavoittunut».
[34] Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, jäi Israelin kuningas seisomaan vaunuihinsa, päin aramilaisia, iltaan asti; auringonlaskun aikaan hän kuoli.