[1] Minä sanoin: – Kuulkaa, te Jaakobin päämiehet, te Israelin johtajat! Eikö teidän tulisi tietää, mikä on oikein?
[2] Mutta te vihaatte hyvää ja rakastatte pahaa. Te nyljette ihmisiltä nahan, revitte lihan heidän luistaan.
[3] Te syötte minun kansani lihaa! Te kiskotte nahan ihmisten päältä, rikotte heidän luunsa, paloittelette heidät kuin lihat kattilaan, kuin paistin pataan.
[4] Kun te huudatte avuksenne Herraa, hän ei vastaa teille. Hän peittää teiltä kasvonsa, koska tekonne ovat pahat.
[5] Näin sanoo Herra profeetoista, jotka johtavat kansaani harhaan: – He lupaavat rauhaa, jos joku antaa heille syötävää, mutta julistavat pyhän sodan sille, joka ei anna mitään heidän suuhunsa.
[6] Sen tähden heidät yllättää yö, jossa ei enää näkyjä nähdä, heidät peittää pimeys, jossa ei enää ennusteta. Heidän aurinkonsa laskee, ja heidän päivänsä pimenee.
[7] Näkijät joutuvat häpeään, ja ennustajia pidetään pilkkana. Synkkinä he peittävät kasvonsa, sillä Jumala ei vastaa heille.
[8] Mutta minä olen täynnä voimaa ja Herran henkeä, rohkeasti minä vaadin oikeutta. Minä ilmoitan Jaakobille sen rikkomukset ja Israelille sen synnit.
[9] Kuulkaa, Jaakobin heimon päämiehet, kuulkaa, Israelin johtajat! Te väännätte suoran vääräksi ja pidätte oikeutta pilkkananne,
[10] te rakennatte Siionia veritöin ja Jerusalemia vääryyden keinoin.
[11] Lahjuksia vastaan tämän kaupungin päämiehet jakavat oikeutta, palkasta sen papit opettavat, maksusta sen profeetat ennustavat. Kuitenkin he muka luottavat Herraan ja sanovat: »Herra on meidän keskellämme. Onnettomuus ei voi kohdata meitä!»
[12] Teidän tähtenne Siion kynnetään pelloksi, Jerusalemista tulee rauniokumpu, ja temppelivuoren peittää metsä.