[1] Kuningas ja Haman menivät kuningatar Esterin pitoihin.
[2] Nyt toisena pitopäivänä viiniä juotaessa kuningas kysyi jälleen Esteriltä: »Mitä haluat saada, kuningatar Ester? Saat kaiken mitä haluat. Vaikka pyytäisit puolta valtakuntaa, saat sen.»
[3] Kuningatar Ester sanoi: »Jos olen sinulle mieluinen, kuningas, ja jos niin suvaitset, anna minun pitää henkeni ja salli kansani elää, sillä sitä minä pyydän ja toivon.
[4] Minut ja kansani on myyty tuhottavaksi, tapettavaksi ja hävitettäväksi. Jos meidät olisi myyty orjiksi, en olisi mitään sanonutkaan, sillä sellainen tapahtuma ei olisi aiheuttanut kuninkaalle vahinkoa.»
[5] Kuningas kysyi kuningatar Esteriltä: »Kuka aikoo tehdä tuollaista? Missä hän on?»
[6] Ester vastasi: »Se vainooja ja vihollinen on tuo paha Haman!» Haman alkoi vavista pelosta kuninkaan ja kuningattaren edessä.
[7] Kuningas nousi vihoissaan kesken juominkien ja meni sisäpihan puutarhaan, kun taas Haman jäi paikalle rukoillakseen kuningatarta säästämään hänen henkensä, sillä hän käsitti, että kuningas oli jo päättänyt hänen kohtalostaan.
[8] Kun kuningas palasi sisäpihan puutarhasta pitosaliin, Haman oli juuri vaipunut sohvalle, jolla kuningatar Ester lepäsi. Silloin kuningas sanoi: »Yritätkö sinä tehdä väkivaltaa kuningattarelle minun läsnä ollessani?» Tuskin oli kuningas saanut tämän sanotuksi, kun palvelijat jo peittivät Hamanin kasvot.
[9] Harbona, yksi kuningasta palvelevista eunukeista, sanoi: »Onhan Hamanilla pihassaan valmiina viisikymmentä kyynärää korkea hirsipuu. Sen hän pystytti Mordokaita varten, joka kerran teki kuninkaalle suuren palveluksen.» Kuningas sanoi: »Hirttäkää Haman siihen.»
[10] Vasta kun Haman oli ripustettu hirsipuuhun, jonka hän oli pystyttänyt Mordokaita varten, lauhtui kuninkaan viha.