[1] Paavali, Silvanus ja Timoteus tervehtivät Tessalonikan seu ra kun taa, joka elää Jumalan, mei dän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen yhteydessä.
[2] Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.
[3] Meidän tulee aina kiittää Ju ma laa teidän vuoksenne, veljet. Sii hen on täysi syy, koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan yhä lisääntyy teissä kaikissa.
[4] Me voimmekin ylpeinä kertoa Jumalan seurakunnissa teistä ja teidän kestävyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdingoissa, joiden keskellä elät te.
[5] Ne todistavat Jumalan oikeudenmukaises ta tuomiosta, siitä, että hän hyväksyy teidät valta kun taansa, jonka vuoksi te nyt myös kärsitte.
[6] Jumala on oikeudenmukainen: hän antaa teidän ahdistajienne jou tua ahdinkoon,
[7] mutta ahdistetut – niin teidät kuin meidätkin – hän päästää sii tä, kun Herra Jeesus väkevien en keleittensä kanssa ilmestyy taivaasta
[8] tulenlieskojen keskellä ja ran kai see niitä, jotka eivät tunne Ju ma laa eivätkä suostu olemaan kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille.
[9] Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta,
[10] kun hän tuona päivänä saa puu ottamaan vastaan pyhiensä kunnioituksen ja kaikkien uskovien ylistyksen. Olettehan tekin niitä, jotka ovat uskoneet meidän to dis tuksemme.
[11] Sen tähden me rukoilemme aina teidän puolestanne, että Ju malamme pitäisi teitä saamanne kut sun arvoisina ja että hän voimal laan vahvistaisi teidän haluan ne hyvään ja saattaisi pää tök seen ne teot, jotka todistavat uskostanne.
[12] Näin te kirkastaisitte Her ram me Jeesuksen nimeä ja hän kirkastaisi teidät, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaisesti.