[1] Jojakimin hallituskaudella Nebukadnessar, Babylonian kuningas, hyökkäsi Juudaan. Jojakim joutui tunnustamaan hänen ylivaltansa, mutta kolmen vuoden kuluttua hän nousi kapinaan kuningasta vastaan.
[2] Silloin Herra lähetti Jojakimin kimppuun kaldealaisia, syyrialaisia, moabilaisia ja ammonilaisia. Herra päästi nämä joukot hyökkäämään Juudaan ja hävittämään sitä sen sanan mukaisesti, jonka hän oli palvelijoittensa, profeettojen, suulla puhunut.
[3] Että Juudalle näin kävi, oli Herran tahto. Herra työnsi Juudan pois kasvojensa edestä, ja tämä tapahtui kuningas Manassen syntien vuoksi, kaiken sen tähden, mitä hän oli tehnyt.
[4] Olihan Manasse myös vuodattanut viatonta verta ja täyttänyt sillä koko Jerusalemin. Sitä Herra ei antanut anteeksi.
[5] Kaikki muu, mitä Jojakimista ja hänen teoistaan on kerrottavaa, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden historiaan.
[6] Jojakim meni lepoon isiensä luo, ja hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Jojakin.
[7] Egyptin kuningas ei enää lähtenyt sotaretkelle maastaan, sillä hänen entiset alueensa Egyptin rajapurolta Eufratille saakka oli Babylonian kuningas ottanut haltuunsa.
[8] Jojakin oli kuninkaaksi tullessaan kahdeksantoistavuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta. Hänen äitinsä oli jerusalemilainen Nehusta, Elnatanin tytär.
[9] Jojakin teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä oli tehnyt.
[10] Noihin aikoihin Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin sotajoukko hyökkäsi Jerusalemia vastaan ja saartoi sen.
[11] Joukkojen piirittäessä kaupunkia Nebukadnessar tuli itse paikalle.
[12] Silloin Jojakin, Juudan kuningas, tuli ulos kaupungista ja antautui Babylonian kuninkaalle, ja hänen kanssaan olivat hänen äitinsä sekä hänen palvelijansa, päällikkönsä ja hoviherransa. Babylonian kuningas otti Jojakinin vangiksi kahdeksantena hallitusvuotenaan.
[13] Hän vei saaliinaan kaikki Herran temppelin ja kuninkaan palatsin aarteet ja repi irti kaiken, mitä Israelin kuningas Salomo oli kullasta teettänyt Herran temppeliin. Kävi niin kuin Herra oli ilmoittanut.
[14] Nebukadnessar vei pakkosiirtolaisuuteen koko Jerusalemin, kaikki sen päälliköt ja varakkaan väen, kymmenentuhatta yhteensä, ja jokaisen sepän ja kirvesmiehen. Paikoilleen jäivät vain seudun köyhät.
[15] Nebukadnessar vei Jojakinin vankinaan Babyloniin, ja sinne hän vei myös kuninkaan äidin ja vaimot sekä hänen hoviväkensä. Hän siirsi Jerusalemista Babyloniaan myös kaikki maan johtomiehet
[16] ja muun varakkaan väen, seitsemäntuhatta kaiken kaikkiaan, sekä tuhat seppää ja kirvesmiestä, kaikki asekuntoisia miehiä. Koko tämän joukon Babylonian kuningas vei maahansa pakkosiirtolaisuuteen.
[17] Jerusalemiin hän asetti Jojakinin sijaan kuninkaaksi tämän sedän Mattanjan ja muutti hänen nimensä Sidkiaksi.
[18] Sidkia oli kuninkaaksi tullessaan kaksikymmentäyksivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli libnalainen Hamutal, Jeremian tytär.
[19] Sidkia teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, aivan samoin kuin Jojakim oli tehnyt.
[20] Että Jerusalemille ja Juudalle kävi niin kuin kävi, oli Herran tahto. Vihassaan hän viimein heitti ne pois kasvojensa edestä. Sidkia nousi kapinaan Babylonian kuningasta vastaan.