[1] Noomilla oli miehensä puolelta sukulainen, hyvin varakas mies, Elimelekin sukua, nimeltä Booas.
[2] Ja mooabilainen Ruut sanoi Noomille: »Anna minun mennä pellolle poimimaan tähkiä jonkun jäljessä, jonka silmien edessä saan armon». Noomi vastasi hänelle: »Mene, tyttäreni!»
[3] Niin hän lähti ja meni poimimaan eräälle pellolle leikkuuväen jäljessä; ja hänelle sattui niin, että se peltopalsta oli Booaan, joka oli Elimelekin sukua.
[4] Ja katso, Booas tuli Beetlehemistä, ja hän sanoi leikkuuväelle: »Herra olkoon teidän kanssanne!» He vastasivat hänelle: »Herra siunatkoon sinua!»
[5] Sitten Booas sanoi palvelijallensa, joka oli leikkuuväen päällysmiehenä: »Kenen tuo nuori nainen on?»
[6] Palvelija, joka oli leikkuuväen päällysmiehenä, vastasi ja sanoi: »Se on se nuori mooabitar, joka tuli Noomin mukana Mooabin maasta.
[7] Hän sanoi: ’Salli minun poimia ja koota tähkiä lyhteiden väliltä leikkuuväen jäljessä’. Niin hän tuli ja on ahertanut aamusta varhain tähän saakka; vasta äsken hän hiukan levähti tuolla majassa.»
[8] Niin Booas sanoi Ruutille: »Kuules, tyttäreni! Älä mene muiden pelloille poimimaan äläkä lähde pois täältä, vaan pysyttele täällä minun palvelijattarieni mukana.
[9] Pidä silmällä, millä pellolla leikataan, ja kulje heidän jäljessään. Minä olen kieltänyt palvelijoitani koskemasta sinuun. Jos sinun tulee jano, niin mene astioille ja juo vettä, jota palvelijat ammentavat.»
[10] Silloin Ruut heittäytyi kasvoilleen, kumartui maahan ja sanoi hänelle: »Miten olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin että huolehdit minusta, vaikka olen vieras?»
[11] Booas vastasi ja sanoi hänelle: »Minulle on kerrottu kaikki, mitä sinä olet tehnyt anopillesi miehesi kuoltua, kuinka jätit isäsi ja äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit kansan luo, jota et ennen tuntenut.
[12] Herra palkitkoon sinulle tekosi; tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut turvaa etsimään.»
[13] Ruut sanoi: »Minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani, sillä sinä olet lohduttanut minua ja puhutellut palvelijatartasi ystävällisesti, vaikka en ole yhdenkään sinun palvelijattaresi vertainen».
[14] Ruoka-ajan tultua Booas sanoi hänelle: »Käy tänne ruualle ja kasta palasesi hapanviiniin». Niin Ruut istui leikkuuväen viereen; ja Booas pani hänen eteensä paahdettuja jyviä, niin että hän söi tarpeeksensa ja jäi tähteeksikin.
[15] Kun hän sitten nousi poimimaan, käski Booas palvelijoitaan sanoen: »Hän saa poimia myöskin lyhteiden väliltä; ja te ette saa loukata häntä.
[16] Voittepa vetää sitomistakin joitakin tähkiä ja jättää ne hänen poimittavikseen; ja te ette saa nuhdella häntä.»
[17] Niin Ruut poimi pellolla iltaan asti; sitten hän pui, mitä oli saanut poimituksi, ja siitä tuli noin eefa-mitan verta ohria.
[18] Ja hän otti ne ja tuli kaupunkiin ja näytti anopillensa, mitä oli poiminut. Sen jälkeen Ruut otti esille tähteet ruuasta, josta oli syönyt tarpeekseen, ja antoi ne hänelle.
[19] Silloin hänen anoppinsa sanoi hänelle: »Missä olet tänään poiminut ja missä olet tehnyt työtä? Siunattu olkoon se, joka on sinusta huolehtinut.» Sitten hän ilmoitti anopillensa, kenen luona hän oli ollut työssä, sanoen: »Se mies, jonka luona olin tänä päivänä työssä, on nimeltään Booas».
[20] Noomi sanoi miniällensä: »Siunatkoon häntä Herra, joka on osoittanut laupeutta eläviä ja kuolleita kohtaan». Ja Noomi sanoi vielä: »Hän on sukulaisemme ja meidän sukulunastajiamme».
[21] Silloin mooabilainen Ruut sanoi: »Vielä hän sanoi minulle: ’Pysyttele vain minun palvelijaini mukana siihen asti, että he saavat kaiken minun leikkuuni lopetetuksi’».
[22] Niin Noomi sanoi miniällensä Ruutille: »Hyvä on, tyttäreni, lähde hänen palvelijattariensa mukana, niin et joudu sysittäväksi muiden pelloilla».
[23] Ja hän pysytteli Booaan palvelijattarien seurassa poimien tähkiä, kunnes ohran- ja nisunleikkuu oli lopussa. Sitten hän jäi olemaan anoppinsa luo.