[1] Mutta Efraimin miehet sanoivat hänelle: »Miksi teit meille sen, ettet kutsunut meitä, kun menit taistelemaan midianilaisia vastaan?» Ja he riitelivät kovasti häntä vastaan.
[2] Niin hän sanoi heille: »Mitä minä sitten olen tehnyt teihin verraten? Eikö Efraimin jälkikorjuu ole parempi kuin Abieserin viininkorjuu?
[3] Teidän käsiinnehän Jumala antoi midianilaisten ruhtinaat Oorebin ja Seebin. Mitä minä olen voinut tehdä teihin verraten?» Kun hän puhui näin, asettui heidän suuttumuksensa häneen.
[4] Kun Gideon tuli Jordanille, meni hän sen yli, hän ja ne kolmesataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan. He olivat uuvuksissa takaa-ajamisesta.
[5] Ja hän sanoi Sukkotin miehille: »Antakaa joitakin leipäkakkuja väelle, joka seuraa minua, sillä he ovat uuvuksissa; minä olen ajamassa takaa midianilaisten kuninkaita Sebahia ja Salmunnaa».
[6] Mutta Sukkotin päämiehet sanoivat: »Onko sinulla sitten jo Sebahin ja Salmunnan nyrkki kädessäsi, että me antaisimme leipää sinun sotajoukollesi?»
[7] Gideon vastasi: »Hyvä! Kun Herra antaa Sebahin ja Salmunnan minun käsiini, puin minä teidän lihanne rikki erämaan orjantappuroilla ja orjanruoskilla.»
[8] Ja hän nousi sieltä Penueliin ja puhui heille samalla tavalla. Ja Penuelin miehet vastasivat hänelle samoin, kuin Sukkotin miehet olivat vastanneet.
[9] Niin hän sanoi myös Penuelin miehille: »Jahka palaan voittajana, kukistan minä tämän tornin».
[10] Mutta Sebah ja Salmunna olivat Karkorissa ja heidän joukkonsa heidän kanssansa, noin viisitoista tuhatta miestä, kaikki, mitä oli jäljellä Idän miesten koko joukosta; kaatunut oli sata kaksikymmentä tuhatta miekkamiestä.
[11] Ja Gideon kulki teltoissa-eläjien tietä Noobahin ja Jogbehan itäpuolitse ja voitti joukon, kun se oli huoletonna leirissään.
[12] Ja Sebah ja Salmunna pakenivat, mutta hän ajoi heitä takaa; ja hän otti molemmat midianilaisten kuninkaat, Sebahin ja Salmunnan, vangiksi, saatettuaan koko leirin pakokauhun valtaan.
[13] Ja Gideon, Jooaan poika, palasi taistelusta, Hereksen solalta.
[14] Ja hän otti kiinni erään nuorukaisen, joka oli Sukkotin miehiä, ja kyseli häneltä, ja tämä kirjoitti hänelle Sukkotin päämiehet ja vanhimmat, seitsemänkymmentä seitsemän miestä.
[15] Kun hän sitten tuli Sukkotin miesten luo, sanoi hän: »Tässä ovat nyt Sebah ja Salmunna, joilla te pilkkasitte minua sanoen: ’Onko sinulla sitten jo Sebahin ja Salmunnan nyrkki kädessäsi, että me antaisimme leipää sinun uupuneille miehillesi?’»
[16] Ja hän otti kiinni kaupungin vanhimmat; ja hän otti erämaan orjantappuroita ja orjanruoskia ja antoi Sukkotin miesten maistaa niitä.
[17] Ja hän kukisti Penuelin tornin ja surmasi kaupungin miehet.
[18] Sitten hän sanoi Sebahille ja Salmunnalle: »Minkä näköisiä ne miehet olivat, jotka te tapoitte Taaborilla?» He vastasivat: »Ne olivat niinkuin sinä; jokainen oli varreltaan kuin kuninkaan poika».
[19] Hän sanoi: »He olivat minun veljiäni, minun äitini poikia. Niin totta kuin Herra elää: jos te olisitte jättäneet heidät henkiin, en minä surmaisi teitä.»
[20] Ja hän sanoi Jeterille, esikoiselleen: »Nouse ja surmaa heidät». Mutta nuorukainen ei paljastanut miekkaansa, sillä hän pelkäsi, koska oli vielä nuori.
[21] Silloin sanoivat Sebah ja Salmunna: »Nouse sinä ja pistä meidät kuoliaaksi, sillä miehellä on miehen voima». Niin Gideon nousi ja surmasi Sebahin ja Salmunnan. Ja hän otti heidän kameliensa kaulasta puolikuukorut.
[22] Niin Israelin miehet sanoivat Gideonille: »Hallitse sinä meitä, sekä sinä itse että sinun poikasi ja poikasi poika; sillä sinä olet vapauttanut meidät Midianin käsistä».
[23] Mutta Gideon vastasi heille: »En minä hallitse teitä, eikä minun poikani ole hallitseva teitä; Herra on teitä hallitseva».
[24] Ja Gideon sanoi heille: »Yhtä minä pyydän teiltä: antakoon kukin minulle heiltä saaliiksi saamansa nenärenkaan». Heikäläisillä näet on kultaiset nenärenkaat, koska ovat ismaelilaisia.
[25] Niin he vastasivat: »Annamme mielellämme». Ja he levittivät vaipan ja heittivät siihen kukin saaliiksi saamansa nenärenkaan.
[26] Ja hänen pyytämänsä kultaiset nenärenkaat painoivat tuhat seitsemänsataa kultasekeliä, lukuunottamatta niitä puolikuukoruja, korvarenkaita ja purppuravaatteita, joita midianilaisten kuninkaat olivat kantaneet, ja heidän kameliensa kaulavitjoja.
[27] Ja Gideon valmisti niistä kasukan, jonka hän sijoitti kaupunkiinsa Ofraan, ja koko Israel kulki haureudessa siellä sen jäljessä. Ja se tuli ansaksi Gideonille ja hänen perheellensä.
[28] Niin täytyi Midianin nöyrtyä israelilaisten edessä, eikä se enää nostanut päätänsä. Ja maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta, niin kauan kuin Gideon eli.
[29] Ja Jerubbaal, Jooaan poika, meni ja jäi asumaan taloonsa.
[30] Ja Gideonilla oli seitsemänkymmentä poikaa, jotka olivat lähteneet hänen kupeistansa; sillä hänellä oli monta vaimoa.
[31] Ja myös hänen sivuvaimonsa, joka hänellä oli Sikemissä, synnytti hänelle pojan, ja hän antoi tälle nimen Abimelek.
[32] Ja Gideon, Jooaan poika, kuoli päästyään korkeaan ikään, ja hänet haudattiin isänsä Jooaan hautaan abieserilaisten Ofraan.
[33] Mutta kun Gideon oli kuollut, niin israelilaiset lähtivät jälleen haureudessa kulkemaan baalien jäljessä ja ottivat Baal-Beritin jumalaksensa.
[34] Eivätkä israelilaiset enää muistaneet Herraa, Jumalaansa, joka oli pelastanut heidät kaikkien heidän vihollistensa käsistä, jotka asuivat heidän ympärillään.
[35] Eivät he myöskään tehneet Jerubbaalin, Gideonin, perheelle laupeutta kaiken sen hyvän tähden, mitä hän oli tehnyt Israelille.