[1] Suuhusi pasuna! Kotkan lailla Herran temppeliä vastaan – sillä he ovat rikkoneet minun liittoni, ovat luopuneet minun laistani!
[2] Minun puoleeni he huutavat: »Minun Jumalani!» – »Me Israel, me tunnemme sinut».
[3] Israel on hyljännyt hyvän. Vihollinen sitä vainotkoon.
[4] He ovat asettaneet kuninkaita, mutta ei se ole ollut minusta; ovat asettaneet ruhtinaita, mutta minä en ole siitä tiennyt. Hopeansa ja kultansa he ovat tehneet epäjumalikseen, että tulisi hävitys.
[5] Inhottava on sinun vasikkasi, Samaria; minun vihani on syttynyt heitä vastaan. Kuinka kauan? – Eivät he voi päästä rankaisematta.
[6] Sillä Israelista se on tullut: seppä sen on tehnyt, eikä se ole jumala, vaan pirstaleiksi on menevä Samarian vasikka.
[7] Sillä tuulta he kylvävät, ja myrskyä he leikkaavat. Ei se pääse korrelle, laiho ei tuota jauhoja; ja minkä ehkä tuottaa, sen muukalaiset nielevät.
[8] Nielty on Israel. He ovat nyt pakanain seassa kelpaamattoman astian arvoiset.
[9] Sillä Assuriin ovat he menneet – villiaasi, joka kulkee yksinänsä. Efraim ostelee lahjoilla rakasteluja.
[10] Ostelkoot vain pakanain seassa, minä heidät nyt kokoan, ja he alkavat käydä vähäpätöisiksi ruhtinasten kuninkaan verojen painosta.
[11] Koska Efraim on rakentanut paljon alttareita tehdäkseen syntiä, ovat alttarit tulleetkin hänelle synniksi.
[12] Kirjoitinpa minä hänelle lakejani vaikka kymmentuhansin, muukalaisina niitä pidetään.
[13] Minun uhrilahjoikseni he uhraavat lihaa ja syövät. Ei Herra niihin mielisty. Nyt hän muistaa heidän rikoksensa ja rankaisee heidän syntinsä: Egyptiin on heidän palattava.
[14] Israel on unhottanut tekijänsä ja rakentanut palatseja, ja Juuda on rakentanut paljon varustettuja kaupunkeja; mutta minä lähetän tulen hänen kaupunkeihinsa, ja se kuluttaa niiden palatsit.