[1] Mooses vastasi ja sanoi: »Katso, he eivät usko minua eivätkä kuule minua, vaan sanovat: ’Ei Herra ole sinulle ilmestynyt’».
[2] Herra sanoi hänelle: »Mikä sinulla on kädessäsi?» Hän vastasi: »Sauva».
[3] Hän sanoi: »Heitä se maahan». Ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi; ja Mooses pakeni sitä.
[4] Mutta Herra sanoi Moosekselle: »Ojenna kätesi ja tartu sen pyrstöön». Niin hän ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä.
[5] – »Siitä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on sinulle ilmestynyt».
[6] Ja Herra sanoi vielä hänelle: »Pistä kätesi poveesi». Ja hän pisti kätensä poveensa. Ja kun hän veti sen ulos, niin katso, hänen kätensä oli pitalista valkoinen niinkuin lumi.
[7] Ja hän sanoi: »Pistä kätesi takaisin poveesi». Ja hän pisti kätensä takaisin poveensa. Ja kun hän veti sen ulos povestansa, niin katso, se oli taas niinkuin hänen muukin ihonsa.
[8] Herra sanoi: »Jos he eivät usko sinua eivätkä tottele ensimmäistä tunnustekoa, niin he uskovat toisen tunnusteon.
[9] Mutta jos he eivät usko näitäkään kahta tunnustekoa eivätkä kuule sinua, niin ota vettä Niilivirrasta ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonka virrasta otat, on muuttuva vereksi kuivalla maalla.»
[10] Niin Mooses sanoi Herralle: »Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli».
[11] Ja Herra sanoi hänelle: »Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?
[12] Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava.»
[13] Mutta hän sanoi: »Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!»
[14] Niin Herra vihastui Moosekseen ja sanoi: »Eikö sinulla ole veljesi Aaron, leeviläinen? Minä tiedän, että hän osaa puhua. Ja katso, hän tuleekin sinua vastaan; ja kun hän näkee sinut, iloitsee hän sydämestänsä.
[15] Ja puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa. Ja minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä.
[16] Ja hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä jumalana.
[17] Ja ota käteesi tämä sauva, jolla olet tekevä nuo tunnusteot.»
[18] Niin Mooses tuli takaisin appensa Jetron luo ja sanoi hänelle: »Anna minun mennä takaisin veljieni tykö Egyptiin, katsomaan, ovatko he vielä elossa». Jetro sanoi Moosekselle: »Mene rauhassa».
[19] Ja Herra sanoi Moosekselle Midianissa: »Mene takaisin Egyptiin, sillä kaikki ne ovat kuolleet, jotka väijyivät sinun henkeäsi».
[20] Niin Mooses otti vaimonsa ja poikansa ja pani heidät aasin selkään ja palasi Egyptin maahan; ja Mooses otti käteensä Jumalan sauvan.
[21] Ja Herra sanoi Moosekselle: »Kun tulet takaisin Egyptiin, niin katso, että teet faraon edessä kaikki ne ihmeet, jotka minä olen pannut sinun käteesi. Mutta minä paadutan hänen sydämensä, niin että hän ei päästä kansaa.
[22] Sano silloin faraolle: ’Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani;
[23] sentähden minä sanon sinulle: Päästä minun poikani palvelemaan minua. Mutta jos kieltäydyt päästämästä häntä, niin katso, minä tapan sinun esikoispoikasi.’»
[24] Ja matkan varrella yöpaikassa tapahtui, että Herra kävi hänen kimppuunsa ja tahtoi surmata hänet.
[25] Silloin Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta ja sanoi: »Sinä olet minun veriylkäni».
[26] Niin hän jätti hänet rauhaan. Silloin Sippora sanoi: »Veriylkä ympärileikkauksen kautta».
[27] Ja Herra sanoi Aaronille: »Mene Moosesta vastaan erämaahan». Ja hän meni ja kohtasi hänet Jumalan vuorella ja suuteli häntä.
[28] Ja Mooses kertoi Aaronille kaikki, mitä Herra oli puhunut lähettäessään hänet, ja kaikki ne tunnusteot, jotka hän oli käskenyt hänen tehdä.
[29] Niin Mooses ja Aaron menivät ja kokosivat kaikki israelilaisten vanhimmat.
[30] Ja Aaron puhui kaikki, mitä Herra oli Moosekselle sanonut, ja Mooses teki tunnusteot kansan silmien edessä.
[31] Ja kansa uskoi. Ja kun he kuulivat, että Herra oli pitänyt huolta israelilaisista ja nähnyt heidän kurjuutensa, kumartuivat he maahan ja rukoilivat.