[1] Kun kuningas ja Haaman olivat tulleet kuningatar Esterin luo juomaan,
[2] sanoi kuningas juominkien aikana Esterille nytkin, toisena päivänä: »Mitä pyydät, kuningatar Ester? Se sinulle annetaan. Ja mitä haluat? Se täytetään, olkoon vaikka puoli valtakuntaa.»
[3] Niin kuningatar Ester vastasi ja sanoi: »Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, kuningas, ja jos kuningas hyväksi näkee, niin annettakoon minulle oma henkeni, kun sitä pyydän, ja kansani, kun sitä haluan.
[4] Sillä meidät on myyty, minut ja kansani, hävitettäviksi, tapettaviksi ja tuhottaviksi. Jos meidät olisi myyty vain orjiksi ja orjattariksi, olisin siitä vaiti, sillä sen vaivan takia ei kannattaisi kuningasta vaivata.»
[5] Niin sanoi kuningas Ahasveros ja kysyi kuningatar Esteriltä: »Kuka se on, ja missä se on, joka on rohjennut tehdä sellaista?»
[6] Ester vastasi: »Se vastustaja ja vihamies on tuo paha Haaman». Niin Haaman peljästyi kuningasta ja kuningatarta.
[7] Kuningas nousi vihoissaan juomingeista ja meni linnan puutarhaan, mutta Haaman jäi siihen pyytääkseen henkeänsä kuningatar Esteriltä, sillä hän näki, että kuninkaalla oli paha mielessä häntä vastaan.
[8] Kun kuningas tuli linnan puutarhasta takaisin linnaan, jossa juomingit olivat, oli Haaman juuri heittäytymässä lepovuoteelle, jolla kuningatar Ester lepäsi. Niin kuningas sanoi: »Vai tekee hän vielä väkivaltaa kuningattarelle linnassa, minun läsnäollessani!» Tuskin oli tämä sana päässyt kuninkaan suusta, kun jo Haamanin kasvot peitettiin.
[9] Ja Harbona, yksi kuningasta palvelevista hoviherroista, sanoi: »Katso, seisoohan Haamanin talon edessä hirsipuu, viittäkymmentä kyynärää korkea, se, minkä Haaman on teettänyt Mordokain varalle, jonka puhe kerran koitui kuninkaan hyväksi». Kuningas sanoi: »Ripustakaa hänet siihen».
[10] Niin ripustettiin Haaman hirsipuuhun, jonka hän oli pystyttänyt Mordokain varalle. Sitten kuninkaan viha asettui.